Käyn henkistä taistoa mieleni ja ruumini välillä. Ovatko rakkaat lajini sittenkään tämän tuskan arvoisia? Mieleni haluaa oppia tempun päivässä. Se haluaa oppia skeittaamaan ja breikkaamaan. Se haluaa lumilautailemaan ja tanssimaan. Sen sijaan polveni pyrkivät passivoimaan minut harrastuksiin, joita toivoisin harrastavani vasta eläkeiässä. Ne haluavat makoilla, toljottaa televisiota ja viettää lukemattomia tunteja internetissä.
Luen FIT-lehdestä (10/2010), miten voi vastustaa sohvan vetovoimaa. Alkaa suututtaa. Samalla lailla kismittää tyypit, jotka valittavat "vitsi, ku mä oon lihonnu", mutta eivät silti lähde liikkumaan. Se ei ole mikään urbaani legenda, että liikunnasta tulee oikeasti hyvä olo.
Kääntelen sivuja ja tuhahtelen kurjalle kohtalolleni, kunnes edessäni hymyilee aurinkoisesti Anna Pasanen. Auto-onnettomuudessa neliraajahalvaantunut Pasanen pelaa pyörätuolirugbya ja nauttii pienienkin haasteiden kukistamisesta. Neljän eturistisideleikkauksen läpi tarponut ystäväni kiteyttää tilanteeni osuvasti: "Ei yksi kierukka tässä konkurssissa mitään paina!" Se on totta. Itsekin eturistiside- ja kierukkaleikkauksista toipuneena tiedän, että loukkaantumiseni on lopulta pikkujuttu.
Kolmen viikon kuluttua vammautumisestani polveni on jälleen leikattu. Toista se oli neljä vuotta sitten. Silloin jouduin ravaamaan puoli vuotta lääkärissä, ennen kuin pääsin magneettikuvauksiin. Muun muassa Mehiläisen urheilulääkäri ja ortopedi Anna Vasaran mielestä polveni oli vain venähtänyt. Todellisuudessa siinä oli eturistiside poikki ja kierukka irti.
Juttelen polvensa loukanneen ystäväni kanssa ja totean olevani tällä kertaa suorastaan onnekas. Kuusamon arvauskeskuksen lääkäri epäili, että ystävälläni on nivelrikko ja kehotti häntä menemään fysioterapeutille. Kyseisen lääkärin mielestä polvet kannattaa magneettikuvata vasta sitten, jos fysioterapia ei tehoa. Ystäväni varasi yksityiselle ortopedille ajan. Ensimmäinen vapaa aika on kuukauden päästä! Kuusamon terveyskeskuksesta olisi kyllä kammottavampiakin tarinoita kerrottavana. Niiden kertomiseen menisi ikuisuus, joten totean vain, että jokin hyöty siinäkin on, että asuu pääkaupunkiseudulla palvelujen ääressä. Ja siitäkin on hyötyä, että polvensa jo kertalleen loukanneena tietää lähes varmasti, milloin kierukka on irti ja osaa näin liioitella kipua sekä vaatia niitä magneettikuvauksia. Toki tapaturmavakuutuksellakin on virkansa.
Pikkuhiljaa ajatukseni kipuavat itsekeskeisistä ja masentavista mietteistä todellisuuteen. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Päätän opetella soittamaan kitaraa. Kämppikseni tuo minulle siskonsa kitaran ja tekee minulle Dolly Partonin Jolenen, Alanis Morissetten Ironicin ja Oasiksen Wonderwallin sanat ja soinnut sisältävän nuottivihkon. Pelkästään vihkon kansi sulattaa paatuneimmankin merirosvon sydämen.
Vasen käsi kipeytyy sointujen opettelusta ja oikea käsi saa vastusta ruisleipätaikinan vaivaamisesta. Kädet saavat ehkä hitusen treeniä myös kepeillä konkoilusta. Kyllä kai tämä urheilun korvikkeesta käy sen kolme viikkoa.
No, mitä se polvi tuumaa kaikesta tästä? Niin kuin alussa jo kirjoitin, se nauttii tästä toimettomuuden tilasta! Kun muu keho natisee, se virnistää ja iskee silmää.
Oikean käteni treeniohje:
Litra vettä
Litra ruisjauhoja (mieluiten luomu)
Kaverin mummon ruisleivän juuri tai muilla keinoin tehty/hankittu juuri (ks. ohjeet alla)
--> Sekoitetaan velliksi ja annetaan hengailla huoneen lämmössä 1 - 2 päivää liinan alla, kunnes velli kuplii.
Ruisjauhoja (muutama desilitra)
Vähän vettä
--> Sekoitetaan ja otetaan kourallinen taikinaa juureksi seuraavalle kerralle ja laitetaan pakastepussiin ja pakkaseen.
1 rkl raffinoimatonta merisuolaa
Lisää ruisjauhoja (suurin osa) ja muutamia desilitroja speltti-, talkkuna-, tai vaikka hamppujauhoja
Auringonkukan-, hampun- ja/tai pellavansiemeniä --> liotetaan yön yli vedessä
--> Sekoitetaan ja lisätään jauhoja, kunnes taikina alkaa natista eikä tartu enää käsiin. Annetaan kohota pari tuntia liinan alla.
--> Muotoillaan taikina limpuiksi tai pistetään vuokiin. Leipien päälle pistellään reikiä.
--> Paistetaan uunin alatasossa 200 asteessa noin 45 - 60 minuuttia.
--> Kääritään liinoihin.
Juuri:
Kolme palaa hyvää 100 prosenttistä ruisleipää ilman reunuksia
Litra vettä
Litra ruisjauhoja
--> Muserretaan ruisleipäpalat ja sekoitetaan ainekset velliksi. Annetaan hengailla pari päivää välillä sekoittaen. Ruisjauhoja voi lisätä välillä vähäsen.
Huomautus! Juuri paranee mitä useamman kerran siitä on tehty leipää. Jos on mahdollista saada joltain juuri, kannattanee kohteliaasti kysäistä.;)
-->Samat jutut kuin edellä taikinan hengapäivien jälkeen.
--> Syödään voin tai itsetehdyn margariinin (annetaan voin sulaa huoneen lämmössä ja sekoitetaan siihen kylmäpuristettua oliiviöljyä ja laitetaan jääkaappiin) kanssa.
