Pieniä kivoja juttuja

Tapahtuipa äskettäin kotimatkallani.

Töistä lähdettyäni kauppakeskuksen käytävän siivooja toivottaa hyvää viikonloppua.

Metroon mennessäni nainen tulee antamaan minulle lipun. Hänellä itsellä on jo matkakortti. Ilahduksissani tiputan rahani lattialle. Ystävällinen nainen auttaa minua keräämään rahani.

Kompastun metron liukuportaissa. Hihittelen itsekseni.

Menen lähikauppaan, jossa lempikassani, komea sellainen, kyselee kuulumisiani. Hymyilyttää.

Ujo hymy, ystävällinen lausahdus, hassu teko - ne ovat niitä arjen ihania pieniä juttuja.

Tapahtuipa kerran bussissa.

Isä ja poika juttelevat keskenään. Salakuuntelen takapenkiltä.

Poika: "Miksi sarvikuonoilla on sarvi?"
Isä: "No, oishan se vähän dorkaa, jos niitä sanottas vaan kuonoiksi."
Poika: "Niin, eihän niiden nimi vois olla vaan kuono."

Sitten poika keksii, että nälkäistä leijonaa voisi sanoa NL:ksi, surullista tiikeriä SL:ksi ja kauhistuttavaa sammakkoa KS:ksi. Poika ja isä jatkavat keskustelua käyttäen uusia käteviä lyhenteitä.

Naurattaa. Kirjoitan isän ja pojan hassun keskustelun muistiin kalenteriini.

Kivojen pienien juttujen muistelulauluna soi Arja Korisevan Enkelin silmin.

Tuli vuorella aamu

Viileä tuuli ujeltaa lempeästi. On pilkkopimeää. Ainoastaan taskulamppujen hento kajaste antaa valoa pimeyteen. Alempana tuikkii valopilkkuja, jotka kapuavat perässämme ylöspäin mutkaista ja kivikkoista polkua. Jalkani tuntevat polun jokaisen murikan ja alta luisuvan tuhkan. Heinäsirkkojen ääni on korvia huumaava. Kun näköaisti on poissa pelistä, muut aistit ovat herkkinä. Puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen olemme vihdoin perillä - Balin aktiivisimman tulivuoren, 1717 metrin korkeuteen kohoavan, Mt. Baturin huipulla. Jäämme odottamaan auringon nousua.

Kapuamisesta ansaittu hiki kuivuu ja vilu hiipii kiipeämisestä kankeisiin luihimme. Vähitellen taivaalle alkaa piirtyä vaaleanpunaisia, violetteja ja sinisiä juovia sekä valkoisia harsoja. Pimeyteen tottuneet silmämme ovat lumoutuneita eteemme pursuavista väreistä. Balin korkein tulivuori Mt. Agung ja Mt. Baturin ja Agungin välissä oleva järvi alkavat hahmottua purppuran eri sävyillä maalattua taivasta vasten. Kello 6.15 tulipunaisen auringon hehku vyöryy paksun pilvenhattaran takaa ja kukot kajauttavat vuoren juurella kiekaisunsa uuden aamun merkiksi.

Mt. Agung ja taaempana Lombok-saaren tulivuori.

Kun valloittamamme tulivuori alkaa kylpeä valossa, suuntaamme kraatereille. Maan raoista tupruaa kuumaa höyryä. Oppaamme Jero Suri kaivaa mustaan hiekkaan kuopan ja asettaa suitsukkeen sen reunalle. Kolo alkaa höyrytä voimakkaasti. Jero Suri ehdottaa, että laittaisimme kananmunan maan sisään. Se kypsyisi kymmenessä minuutissa. Eväsvastaavamme on harmillisesti unohtanut ottaa aamiaiskananmunamme mukaan vuorelle.

Vaativa vuori

Ensimmäiset merkinnät Mt. Batur -tulivuoren purkauksista ovat vuodelta 1804. Ympärilläni ammottavat kraaterit ovat muodostuneet vuosien 1926, 1963, 1974, 1994 ja 2000 purkauksissa. Tulivuoren nimi juontuu Batur-kylästä, joka jäi vuonna 1926 laavan alle. Nyt alapuolellamme avautuu kylä, jota peittää mustasta laavasta koostuva tasanne.

Mustan laavan alla on Batur-kylä.

Jero Suri on ollut oppaana Mt. Baturilla seitsemän vuotta. Pienikokoinen nuorukainen kertoo, että balilaiset hindut järjestävät vuosittain vuorella pyhiä seremonioita, joissa he uhraavat eläimiä jumalille. Eläimet heitetään kraatereiden syvyyksiin. Tällä tavoin he uskovat rauhoittavansa tulivuoren ja ansaitsevansa onnea. Onnen toivominen on kannattanut, sillä vuoden 2000 purkaus pysähtyi vain 15 metrin päähän balilaisten hindujen temppelistä.

Mt. Batur -tulivuori on vuosien varrella vaatinut myös ihmisuhreja. Laavan alle jääneiden lisäksi tulivuoren kraatereihin on tippunut varomattomia turisteja. Viimeisin ihmisuhri oli ruotsalainen mies, joka tippui noin 150 metriä syvän kraaterin uumeniin maaliskuussa 2010. Hänen ruumiinsa löytäminen kesti kuusi tuntia. Tuoreimman purkauksen alkaminen vuonna 2000 puolestaan houkutteli itävaltalaisen miehen katsomaan tupruavaa vuoren osaa liian läheltä. Mies sai surmansa, kun Mt. Batur sylkäisi tappavan annoksen höyryä miehen päälle.

Kauneus on katoavaa

Siemailemme tamarillamehua miellyttävän lämpimässä kuumassa lähteessä. Ihailemme järven takana kohoavaa tulivuorta, jonka huipulle aamuyöstä kiipesimme. Vaelluksemme jäljiltä raskailta tuntuneet vapisevat jalkani alkavat rentoutua ja endorfiinit virtaavat elimistööni.

Tamarilla (oikea alakulma) maistuu mansikalle, kiiville ja tomaatille.

Lähtiessämme kylpylästä katsahdan vielä kerran mahtavaa tulivuorta ja kuuntelen hetken kuumaa lähdevettä tuovien bambuputkien tasaisen rauhaisaa pulputusta. Tulinen maaperä antaa upeat puitteet urheiluun, rentoutumiseen ja maanviljelyyn. Etäänpänä tiivistyvä synkkä pilvi havahduttaa minut kuitenkin pian todellisuuteen. Tämä ainutlaatuinen paikka ei ole ikuinen. Aktiivisten tulivuorten uumenissa kupliva laava voi jonain päivänä nielaista sen mennessään.